About very rare, super obscure and downright weird automobiles in Finnish and English.

Monday, March 5, 2018

Tuttuja pelejä... ei kun hetkinen







Ai että mitä tekemistä näillä viidellä on tässä blogissa? No, kerrotaanpa se hetimiten. Kyseisen viisikon jäsenet ovat tutusta ulkomuodostaan huolimatta näillä (ja monilla muillakin) leveysasteilla melko tuntemattomia tapauksia. Niitä voisi ehkä osuvimmin nimittää vientimarkkinoiden kummajaisiksi.

Ylimpänä esiintyvä auto ei ole ns. kolmossarjan Morris Oxford eikä edes siihen pohjautuva intialainen ikiliikkuja Hindustan Ambassador, vaan viimeksimainitun Ison-Britannian vientimalli Fullbore Mark 10. 1,8 -litraisella Isuzun moottorilla varustettua Ambassadoria alettiin tuoda "takaisin" britteihin vuonna 1991, sillä ajateltiin että ne löytäisivät ostajia intialaisperäisen väestön sekä retrohenkisten autoilijoiden keskuudesta. Toisin kävi, sillä Ambassadoreja saatiin myytyä vain muutama vuodessa. 1990-luvun puolivälissä Lontoon Kensingtonissa toimiva maahantuoja muutti nimensä Fullbore Motorsiksi ja samalla itse autokin sai uuden nimen: Fullbore Mark 10. Muutokset eivät kuitenkaan rajoittuneet pelkkään nimeen, sillä Intiasta tuodut autot maalattiin uudestaan, niihin asennettiin katalysaattori ja lämmityslaite, tiivisteet ja renkaat vaihdettiin jne. Jopa jäähdytin ja pesurien säiliöt tyhjennettiin ja niiden nesteet vaihdettiin siinä pelossa, että Intiassa yleiset likaisesta vedestä tarttuvat sairaudet voisivat päästä leviämään. Kaikki tämä nosti hinnan todella korkeaksi, eikä autoille ollut edelleenkään kysyntää. Fullboren taru päättyi vuonna 1998.

Toisen kuvan auto muistuttaa kovasti Austin Allegroa, mutta onkin Italiassa valmistettu Innocenti Regent. Leyland osti Milanossa toimineen Innocentin vuonna 1972 ja toiveet olivat korkealla, sillä tehtaan tuotteet kävivät Italiassa todella hyvin kaupaksi. Toiveet valuivat kuitenkin tyhjiin. Bertonen uudelleen muotoilema Minillä (jota myytiin nimellä Innocenti Mini) sentään oli menekkiä, mutta italialaisvalmisteinen Allegro eli Regent oli totaalinen floppi. Sitä valmistettiin vuosina 1974 - 1975 vain 18 kuukauden ajan. Pian Leylandilta loppuivat rahat, Ison-Britannian hallitus kansallisti sen ja vuonna 1976 Innocentin historiassa alkoi uusi luku sen siirtyessä Alejandro de Tomason omistukseen. 

Kolmannen kuvan auton sukupuu on vielä hivenen mutkikkaampi. Ison-Britannian markkinoille tarkoitetun auton merkki on Lonsdale YD, mutta Lonsdalet aloittivat elämänsä Mitsubishi Sigmoina, jotka taas olivat Australiassa valmistettuja Mitsubishi Galanteja. Jotta koko kuvio olisi vielä hiukan kummallisempi, on kerrottava että britteihin vietiin myös edellämainittuja australialaisvalmisteisia Mitsubishi Sigmoja, joita ei nimetty uudelleen... Tällä järjestelyllä oli tarkoitus kiertää herrasmiessopimusta, jonka mukaan japanilaisautojen osuus Ison-Britannian markkinoista sai olla vain 11 prosenttia (ilmeisesti Australiassa valmistetut Mitsubishit muuttuivat lopullisesti ei-japanilaisiksi kun niihin vaihdettiin Lonsdalen merkit). Mitsubishi Motors kauppasi Lonsdaleja vain vuosina 1982 - 1984, ja monet maahantuoduista autoista jäivät kokonaan myymättä. Niihin oli saatavilla kolme moottorivaihtoehtoa, joista kookkain eli 2,6 -litrainen oli eräs Toisen maailmansodan jälkeisen ajan suurimmista nelisylinterisistä.

Toiseksi alimmassa kuvassa on Kanadassa vuonna 1988 markkinoille ilmaantunut Passport Optima, joka oli uudelleennimetty korealaisvalmisteinen Daewoo LeMans (joka puolestaan pohjautui Opel Kadett E:hen). Passport oli Kanadassa toiminut, General Motorsin omistama autoliikeketju jossa myytiin myös Isuzuja ja Saabeja. Sen taru automerkkinä kesti vain kolme vuotta, sillä vuonna 1991 Daewoo LeMansille tehtiin kasvojenkohotus ja kehnosti kauppansa tehneet Passport Optimat saivat sen myötä uuden nimen. Ne tunnettiin jatkossa joko nimellä Asüna SE tai Asüna GT. Asünan tarina ei kuitenkaan ollut sen onnellisempi kuin Passportinkaan sillä sekin päättyi pian, jo vuonna 1994.

Viimeisen kuvan Sao Penza on luultavasti viisikon tunnetuin tapaus (tosin käsite on tässä yhteydessä erittäin suhteellinen). Sen historia sai alkunsa vuonna 1985, jolloin Ford Motor Company of Canadan Etelä-Afrikan osasto (hmm) ja Sigma Motor Company yhdistyivät. Tämän allianssin tulos sai nimen South African Motor Corporation eli SAMCOR. Se valmisti Fordin, Mitsubishin ja Mazdan malleja ja yksi jälkimmäisistä löysi tiensä myös Ison-Britannian (taas) markkinoille vuonna 1991. Vuonna 1985 esiteltyyn Mazda 323:een pohjautuva vientimalli sai nimen Sao Penza, ja se oli varustettu 1,3 -litraisella suorasuihkutusmoottorilla. Sekä neli- että viisioviset korimallit olivat tarjolla, ja hinta oli uuteen Mazda 323 -malliin verrattuna 2000 puntaa alhaisempi. Mazdan maahantuojan tytäryhtiö Automotive Holdings odotti että Saoja myytäisiin ensimmäisenä vuotena 1200 kappaletta, mutta toisin kävi. Niitä myytiin vuosina 1991 - 1993 vain noin tuhat, ja maahantuonti lopetettiin. Sao Penza onnistui saavuttamaan jonkinlaisen vähäisen kulttimaineen, mutta ilmeisesti niitä ei enää ole liikenteessä yhtäkään. 

Kuvat: auta5p.eu, woiweb.com, wikipedia, flickr.com, petrolblog.com

No comments:

Post a Comment