Exemplar 2 - kuusi metriä neliovista retkeilycoupea

Yhdysvaltalaisperäinen kuparialan tutkimus- ja etujärjestö Copper Development Association on pitkähkön olemassaolonsa aikana rahoittanut lukuisia konseptiautoprojekteja. Pääosin kyse on ollut sähkökäyttöisistä ajoneuvoista, mutta muutama bensamoottorinenkin on mahtunut joukkoon. Niistä ehdottomasti tunnetuin on Virgil Exnerin "revival" -designeihin pohjautuva ajopeli "Mercer Cobra". Sen tarinan voi lukea täältä, jos vain englanti taittuu.

Exemplar 1 -nimen saanut Mario Revellin suunnittelema kookas coupe puolestaan ilmaantui julkisuuteen vuonna 2015, kun sen pitkään omistanut Dragone Classic Motorcars päätti luopua aarteestaan. KLIK

Allekirjoittaneelle oli melkoinen yllätys, kun sain tietää (itse asiassa tämä tapahtui juuri eilen eli 7.6. 2018) että Mario Revelli suunnitteli CDA:n toimeksiannosta myös toisen konseptiauton. Siinä missä Exemplar 1 oli pohjimmiltaan suhteellisen konservatiivinen laite, vuonna 1972 esitelty Exemplar 2 oli kaikkea muuta. Ensinnäkin sen korimallia saattaisi parhaiten luonnehtia nelioviseksi coupeksi. Mercedes-Benz CLS ja Porsche Panamera jäivät siis innovatiivisuudessa armotta toiseksi Revellin luomukselle - ja jopa Saabin Combi Coupe esiteltiin vasta paria vuotta myöhemmin. Toisekseen Exemplar 2 oli etuvetoinen, ja sen pitkän konepellin alla piili Oldsmobile Toronadon moottori sekä voimansiirto. Etuveto ei tietenkään sinänsä olisi mikään ihme, mutta Exemplar 2:n kokoluokan etuvetoiset olivat 1970-luvun alussa vähissä. Tai oikeastaan voisi sanoa, että tuon kokoluokan autot ovat olleet AINA vähissä. Kolmas erikoisuus olivat nimittäin valtavat fyysiset ulottuvuudet: Exemplar 2:lla oli mittaa kuusi milliä vaille kuusi metriä. Akselivälin pituus oli 340,4 senttiä.

Jättiläisen sisätilat oli luonnollisesti koristettu kuparilla, samoin kuin edeltäjä Exemplar 1:n. Sen lisäksi siinä oli kupariseoksesta valmistetut jarrulevyt sekä jarruputket. Neljäs ja kaikkein suurin ihmetyksen kohde oli kuitenkin sähköhydraulinen järjestelmä, joka napin painalluksella muutti matkustajien istuimet sängyiksi ja kohotti kattoa lisätilan saamiseksi. Exemplar 2 oli siis eräänlainen luksus-GT:n ja retkeilyauton yhdistelmä. Teknisestä toteutuksesta vastasi ilmeisesti lyhytikäiseksi jäänyt italialainen Eurostyle (tästä en tosin ole 100-prosenttisen varma).

Mercer Cobra ja Exemplar 1 ovat säästyneet jälkipolville, mutta Exemplar 2:n kohtalosta ainakaan minulla ei ole mitään tietoa. Toivottavasti sekin löytyy vielä jostakin kätköstä, sillä olisi kovin sääli jos näin mahtavan sekapäinen kulkuväline olisi purettu tai tuhoutunut muuten. Ja toivottavasti voitan lotossa päävoiton ennen sen löytymistä, jotta olisi sitten varaa kiskoa ostohousut jalkaan ja latoa tarpeeksi taaloja tiskiin!

Promokuvassa.

Läpileikkaus paljastaa monenlaista kiintoisaa. Kuparia
sisältävät osat on helppo bongata korostusvärin
ansiosta. Huomaa myös keulan muotoilu, joka eroaa
toteutetusta.

Mustavalkokuva ei tee oikeutta sisustukselle.

Sivuprofiili tuo mieleen ainakin Lamborghini Espadan, 

Citroen CX:n ja Rover SD:n.

Camper-moodi aktivoituna.

Exemplar 2 esiteltiin CDA:n Copper Topics -lehden 

numerossa 13/1972.

kuvat: copper.org, allcarindex.com

Tuttuja pelejä... ei kun hetkinen

Ai että mitä tekemistä näillä viidellä on tässä blogissa? No, kerrotaanpa se hetimiten. Kyseisen viisikon jäsenet ovat tutusta ulkomuodostaan huolimatta näillä (ja monilla muillakin) leveysasteilla melko tuntemattomia tapauksia. Niitä voisi ehkä osuvimmin nimittää vientimarkkinoiden kummajaisiksi.

Ylimpänä esiintyvä auto ei ole ns. kolmossarjan Morris Oxford eikä edes siihen pohjautuva intialainen ikiliikkuja Hindustan Ambassador, vaan viimeksimainitun Ison-Britannian vientimalli Fullbore Mark 10. 1,8 -litraisella Isuzun moottorilla varustettua Ambassadoria alettiin tuoda "takaisin" britteihin vuonna 1991, sillä ajateltiin että ne löytäisivät ostajia intialaisperäisen väestön sekä retrohenkisten autoilijoiden keskuudesta. Toisin kävi, sillä Ambassadoreja saatiin myytyä vain muutama vuodessa. 1990-luvun puolivälissä Lontoon Kensingtonissa toimiva maahantuoja muutti nimensä Fullbore Motorsiksi ja samalla itse autokin sai uuden nimen: Fullbore Mark 10. Muutokset eivät kuitenkaan rajoittuneet pelkkään nimeen, sillä Intiasta tuodut autot maalattiin uudestaan, niihin asennettiin katalysaattori ja lämmityslaite, tiivisteet ja renkaat vaihdettiin jne. Jopa jäähdytin ja pesurien säiliöt tyhjennettiin ja niiden nesteet vaihdettiin siinä pelossa, että Intiassa yleiset likaisesta vedestä tarttuvat sairaudet voisivat päästä leviämään. Kaikki tämä nosti hinnan todella korkeaksi, eikä autoille ollut edelleenkään kysyntää. Fullboren taru päättyi vuonna 1998.

Toisen kuvan auto muistuttaa kovasti Austin Allegroa, mutta onkin Italiassa valmistettu Innocenti Regent. Leyland osti Milanossa toimineen Innocentin vuonna 1972 ja toiveet olivat korkealla, sillä tehtaan tuotteet kävivät Italiassa todella hyvin kaupaksi. Toiveet valuivat kuitenkin tyhjiin. Bertonen uudelleen muotoilemalla Minillä (jota myytiin nimellä Innocenti Mini) sentään oli menekkiä, mutta italialaisvalmisteinen Allegro eli Regent oli totaalinen floppi. Sitä valmistettiin vuosina 1974 - 1975 vain 18 kuukauden ajan. Pian Leylandilta loppuivat rahat, Ison-Britannian hallitus kansallisti sen ja vuonna 1976 Innocentin historiassa alkoi uusi luku sen siirtyessä Alejandro de Tomason omistukseen. 

Kolmannen kuvan auton sukupuu on vielä hivenen mutkikkaampi. Ison-Britannian markkinoille tarkoitetun auton merkki on Lonsdale YD, mutta Lonsdalet aloittivat elämänsä Mitsubishi Sigmoina, jotka taas olivat Australiassa valmistettuja Mitsubishi Galanteja. Jotta koko kuvio olisi vielä hiukan kummallisempi, on kerrottava että britteihin vietiin myös edellämainittuja australialaisvalmisteisia Mitsubishi Sigmoja, joita ei nimetty uudelleen... Tällä järjestelyllä oli tarkoitus kiertää herrasmiessopimusta, jonka mukaan japanilaisautojen osuus Ison-Britannian markkinoista sai olla vain 11 prosenttia (ilmeisesti Australiassa valmistetut Mitsubishit muuttuivat lopullisesti ei-japanilaisiksi kun niihin vaihdettiin Lonsdalen merkit). Mitsubishi Motors kauppasi Lonsdaleja vain vuosina 1982 - 1984, ja monet maahantuoduista autoista jäivät kokonaan myymättä. Niihin oli saatavilla kolme moottorivaihtoehtoa, joista kookkain eli 2,6 -litrainen oli eräs Toisen maailmansodan jälkeisen ajan suurimmista nelisylinterisistä.

Toiseksi alimmassa kuvassa on Kanadassa vuonna 1988 markkinoille ilmaantunut Passport Optima, joka oli uudelleennimetty korealaisvalmisteinen Daewoo LeMans (joka puolestaan pohjautui Opel Kadett E:hen). Passport oli Kanadassa toiminut, General Motorsin omistama autoliikeketju jossa myytiin myös Isuzuja ja Saabeja. Sen taru automerkkinä kesti vain kolme vuotta, sillä vuonna 1991 Daewoo LeMansille tehtiin kasvojenkohotus ja kehnosti kauppansa tehneet Passport Optimat saivat sen myötä uuden nimen. Ne tunnettiin jatkossa joko nimellä Asüna SE tai Asüna GT. Asünan tarina ei kuitenkaan ollut sen onnellisempi kuin Passportinkaan sillä sekin päättyi pian, jo vuonna 1994.

Viimeisen kuvan Sao Penza on luultavasti viisikon tunnetuin tapaus (tosin käsite on tässä yhteydessä erittäin suhteellinen). Sen historia sai alkunsa vuonna 1985, jolloin Ford Motor Company of Canadan Etelä-Afrikan osasto (hmm) ja Sigma Motor Company yhdistyivät. Tämän allianssin tulos sai nimen South African Motor Corporation eli SAMCOR. Se valmisti Fordin, Mitsubishin ja Mazdan malleja ja yksi jälkimmäisistä löysi tiensä myös Ison-Britannian (taas) markkinoille vuonna 1991. Vuonna 1985 esiteltyyn Mazda 323:een pohjautuva vientimalli sai nimen Sao Penza, ja se oli varustettu 1,3 -litraisella suorasuihkutusmoottorilla. Sekä neli- että viisioviset korimallit olivat tarjolla, ja hinta oli uuteen Mazda 323 -malliin verrattuna 2000 puntaa alhaisempi. Mazdan maahantuojan tytäryhtiö Automotive Holdings odotti että Saoja myytäisiin ensimmäisenä vuotena 1200 kappaletta, mutta toisin kävi. Niitä myytiin vuosina 1991 - 1993 vain noin tuhat, ja maahantuonti lopetettiin. Sao Penza onnistui saavuttamaan jonkinlaisen vähäisen kulttimaineen, mutta ilmeisesti niitä ei enää ole liikenteessä yhtäkään. 

Kuvat: auta5p.eu, woiweb.com, wikipedia, flickr.com, petrolblog.com