About very rare, super obscure and downright weird automobiles in Finnish and English.

Tuesday, February 23, 2016

Kummajaisia Japanin radoilta

Nissanin ja Toyotan 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun vauhtihirviöt tunnetaan Japanin ulkopuolellakin melko hyvin, mutta tässäpä muutama oudompi tapaus!


Isuzu R6
Luokassaan hyvin menestyneessä Isuzu R6:ssa oli Bellett GT-R:n 1,6 -litrainen moottori joka kehitti kahden Solex-kaasuttimen avulla 180 hevosvoimaa. Moottorin jatkeena oli Hewland FT200 -vaihteisto. Kuvassa on coupe-versio, mutta myös avomallit kiersivät Japanin ratoja.


Daihatsu P-3
Hiukan yli 100-hevosvoimaisella 1,3 litran myllyllä varustettu P-3 oli Daihatsun ensimmäinen kilpa-auto. Se ajoi luokkavoittoon Japanin GP:ssä vuonna 1966.


Daihatsu P-5
Daihatsu P-5 oli P-3:n kehitysversio. 1,3 -litraisesta moottorista irtosi jo 140 hevosvoimaa. Ensiesiintyminen kilparadoilla tapahtui Japanin GP:ssä vuonna 1967. Seuraavana vuonna Suzukassa P-5 sijoittui kolmanneksi ja otti edeltäjänsä tapaan luokkavoiton Japanin GP:ssä. Toyotan ostettua Daihatsun P-5 pääsi kilpailemaan vielä kerran: Vuonna 1969 Suzukassa sijoitus oli toinen.


Sigma MC73
Vuoden 1973 Sigma MC73 oli ensimmäinen japanilaisauto joka selviytyi Le Mansin 24 tunnin kilpailuun, mutta kisa loppui lyhyeen sähköongelmien vuoksi. Autossa oli Mazdan Wankel-moottori. Vielä seuraavana vuonna Sigma Automotive kisasi niinikään Mazda-moottorilla, mutta siirtyi sitten Toyotan voimanlähteisiin.


Mana 09
Mazdan kiertomäntämoottori toimi myös vuonna 1972 valmistuneen Mana 09:n voimanlähteenä. Autosta ei ole saatavilla paljoakaan tietoa, mutta seuraavana vuonna sillä tehtiin ilmeisesti nopeusennätys Fujin moottoriradalla. Nykyisellään tämä Mitsumura-nimisen autosuunnittelijan luomus on entisöity täyteen loistoonsa ja se on jälleen päässyt  kiertämään rataa (kuva Suzukasta).

Kiitokset Kipalle käännösavusta. Arigato!

Kuvat: car-l.co.jp, ifaceblog.com, mzracing.jp, drive.ru, daihatsuaskina.com

Thursday, February 18, 2016

Salaperäinen joutsenlaulu: Nardi Silver Ray

Enrico Nardin (1907 - 1966) kunnianarvoisa nimi on tätä nykyä tunnettu lähinnä ohjauspyöristä, mutta miehen CV:stä löytyy melko lailla muutakin. Nardi oli kyvykäs insinööri sekä pätevä kilpa-ajaja, ja työskenteli paitsi Vincenzo Lancian neuvonantajana myös Scuderia Ferrarin palveluksessa vuosina 1937 - 1946.

Toisen maailmansodan jälkeen Enrico perusti Renato Danesen kanssa Torinoon (Via Vincenzo Lancialle, tietenkin) pajan joka rakensi kilpa-autoja ja prototyyppejä, sekä autoja jopa pienimuotoisena sarjatuotantona. Vuonna 1951 päivänvalon näki Officine Nardi, oma yritys joka tuli tunnetuksi jo mainituista ohjauspyöristä (ensimmäinen valmistui samoin vuonna 1951) sekä viritysosista, mutta valmisti myös muutamia autoja. Niistä tunnetuimpia ovat  Giovanni Michelottin Vignalelle muotoilemat, Lancia Aurelian tekniikkaan perustuvat Blue Ray I ja II sekä Le Mansiin vuonna 1955 osallistunut kilpa-auto nimeltä Bisiluro Damolnar.

Nardin viimeinen autoprojekti oli nimeltään Silver Ray, Michelottin muotoilema kookas coupe joka valmistui vuonna 1960. Sen tilasi floridalainen herra nimeltä James Simpson. Faktatiedot Silver Raystä ovat valitettavan vähäisiä: Pitkän konepellin alla majaili noin 350-hevosvoimaiseksi viritetty Plymouthin Golden Commando -moottori, jousituksen komponentit olivat Alfa Romeosta (tosin joidenkin tietojen mukaan takajousitus olisi Maserati 3500:sta)  ja autossa oli levyjarrut kaikissa pyörissä. 

Eräältä foorumilta löytyneen tiedon mukaan pitkään piilossa pysytellyt Silver Ray olisi vuonna 2005 myyty New Yorkin osavaltiossa asuneelle herralle, joka olisi kaavaillut autolle täyttä kunnostusta ja entisöintiä. Tähän mennessä savotta ei kuitenkaan ole valmistunut, tai ainakaan sen tuloksia ei ole esitelty julkisesti... Tai ehkä kyseessä on pelkkä paikkansapitämätön huhu, joka tietenkin sopisi Hopeasädettä ympäröivään epämääräisyyden auraan.

Jos Silver Ray onkin mystinen tapaus, samaa voi sanoa sen tilanneesta James Simpsonista. Ainoa mahdollinen lisäinformaation jyvänen jonka onnistuin kaivamaan esiin on se, että 1950-luvulla amerikkalainen James Simpson ajoi kilpaa Ferrareilla ja OSCA-autoilla - itse asiassa hänelle toimitettiin kaksi jälkimmäistä. Ei liene kovin kaukaa haettua olettaa että kyseessä olisi sama herra Simpson, tai sitten USA:ssa on 50-luvulla vaikuttanut kaksi James Simpsonia joilla on ollut mieltymys kovaa kulkevaan italialaiseen eksotiikkaan...
Enrico Nardi (vas.) ja Giovanni Michelotti yhdessä luomuksensa kanssa.






 Kuvat: velocetoday.com, carstyling.ru, oldtajmeri.rs, banovsky.com